tiistai 20. joulukuuta 2016

Kolme syytä minkä takia et ole vielä valaistunut


Valaistumisen kokemusta pidetään usein myyttinä ja tarujen hohtoisena, mystisenä kokemuksena. Mitä vähemmän henkistä kasvua on tehnyt ja mitä vähemmän tuttuja ihmiskunnan pyhät kirjat ovat, sitä hurjemmalta edes ajatus valaistumisesta tai sen mahdollisuudesta tuntuu. Valaistuminen on kuitenkin tosiasia, ja seuraavaksi hahmotetaan kolme suurinta estettä matkalla siihen. Psykologian termistöä käyttäen voidaan sanoa, että puhutaan kolmesta identiteettitason rajoittavasta uskomuksesta.


Uskomus 1: ”Valaistuminen ei ole kenenkään ihmisen saavutettavissa huolimatta käytössä olevista henkisistä ja fyysisistä voimavaroista.”

Ensimmäinen identiteettitason rajoittava uskomus on, että toivottu tulos ei ole kenenkään ihmisen saavutettavissa huolimatta käytössä olevista henkisistä ja fyysisistä voimavaroista. Kun ihminen taistelee tämän uskomuksen kanssa, hän usein perustelee omaa näkökulmaansa käyttäen seuraavia sananparsia: “Vaikka mitä tapahtuisi, se ei ole mahdollista.” “Kukaan ei voi koskaan saavuttaa haluamaani.” “Kaikki on kaaosta.” "Elämme väärässä/huonossa aikakaudessa..." "Ihmiset eivät koskaan tule ymmärtämään..." "Koska elämme tässä maailmassa, en voi..." ”Ilman rahaa ei voi kukaan tulla toimeen…” ”Jumalaa ei ole olemassakaan, koska…” "Kukaan ei voi tuntea totuutta, koska..."

Vastalääke 1: Usko ja luottamus.

Ensimmäinen uskomuksemme on karkea yleistys sellaisten ihmisten kokemuksista, jotka ovat jättäneet henkisen matkansa kesken, syystä tai toisesta. Jos jäämme vertaamaan itseämme näihin ihmisiin ja heidän opetuksiin, henkinen matka loppuu siihen pisteeseen tai se parhaimmillaan jatkuu siihen asti, jossa tuo "opettaja" itse oli menossa. Emmehän me auton moottorivian sattuessakaan mene apteekkiin farmaseutin juttusille. Toisaalta jos kykenemme uskomaan Jumalaan, Totuuteen tai edes itseemme, on meidän jokaisen mahdollista selättää tämä ensimmäinen ansa. Jo Sokrates totesi aikoinaan: ”Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.” Tämä lentävälause antaa myös sen opetuksen sisäistävälle sielulle siivet lentää kohti seuraavaa ahdasta porttia.


Uskomus 2: ”Valaistuminen on kyllä mahdollista jollekin toiselle ihmiselle, mutta itselläni ei ole mahdollisuuksia saavuttaa sitä.”

Toinen uskomus muistuttaa hiukan edellistä uskomusta, mutta karkean yleistyksen sijaan nyt kyseessä on henkilökohtainen uskomus. Uskomuksen mukaan siis ihmisellä itsellään ei ole riittäviä voimavaroja ja kykyjä siihen, että haluttu tulos olisi mahdollista saavuttaa. Tällaisessa tilanteessa oleva ihminen käyttää sanoja kuten: “En ole riittävän lahjakas menestyäkseni tässä hommassa.” “Toisille on mahdollista mikä vain, mutta ei minulle.” “En osaa sitä, tätä ja tuota.” ”Ei tällä päällä…” ”Minä olen niin vanha tai nuori tai jossain muussa vaiheessa…” ”Se tulee jos tulee, se ei ole minusta itsestäni kiinni…”

Vastalääke 2: Toivo.

Toinen uskomuksemme on henkilökohtainen totuus ja käsitys omasta itsestään. Lähden osoittamaan tämän uskomuksen vääräksi erään muistia koskevan esimerkin kautta. Moni ihminen tuskailee oman muistinsa kanssa. Olen kuullut lauseita: ”helppoahan se opiskelu hänelle on, sillä hän muistaa kaiken lukemansa.” Tai että: ”hän vain on hyvä kielissä.” Nämä asiat eivät valitettavasti ole totta, ei minun tai kenenkään muunkaan kohdalla. Kun ensikertaa pystyin muistamaan korttipakan korttien järjestyksen ulkoa, voidaan sanoa, että omaan muistiini liittyvä rajoittava uskomus tuli liian lähelle aurinkoa ja paloi karrelle. Ymmärsin tuolloin, että tuntemalla oikeat muistitekniikat ja käyttämällä hieman aikaa niiden opetteluun, myös minulla oli mahdollisuus muistaa mitä tahansa asioita. Sittemmin olen kokenut saman ilmiön tunteiden hallinnan, tietoisuuden, musiikin, piirtämisen ja rakennustöiden parissa. Aina kun olen päässyt käsiksi johonkin uuteen maailmaan, on siihen liittynyt jonkin uskomuksen murtuminen. Tähän liittyy sopiva Henry Fordin lainaus: ”Ajattelitpa sitten osaavasi tai et – olet aina oikeassa.

Meillä kaikilla on siis toivoa, ja erityisesti myös sinulla on siis toivoa. Valaistuminen on mahdollista myös sinulle, henkilökohtaisesti. Meillä kaikilla on erilainen lähtötilanne ja omat haasteemme, mutta aivan yhtä varmasti me jokainen joudutaan omasta mielestämme aivan yhtä vaikeisiin tilanteisiin. Sinun tulee siis ymmärtää, että vaikka joku henkisesti sinua pidemmällä oleva ihminen ei ole kokenut täsmälleen sinun ongelmiasi, on hän kokenut hänelle itselleen yhtä vaikeita ongelmia, ja siksi hän mahdollisesti kykenee ymmärtämään ja auttamaan sinua.


Uskomus 3: ”Valaistuminen on mahdollista, ja se on mahdollista myös minulle, mutta minä en ole sen arvoinen.”

Kolmas uskomus on ehkä se kaikkein syvimmällä asuva identiteetin rajoittaja. Omaan ihmisarvoon liittyvä rajoittava uskomus toteaa tylysti sen, että toivottu tulos on saavutettavissa, ja se olisi mahdollista vieläpä omia henkilökohtaisia kykyjä ajatellen, mutta ihminen ei kuitenkaan koe itse olevansa kyseisen tuloksen (tai edes yrityksen) arvoinen. Arvottomuutta voi aiheuttaa syntyperä, se mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä aikaisemmin, se mitä edustaa, liian tiukka yliminä, huono itsetunto jne. “En kuulu tänne tai tähän joukkoon." "Olen ulkopuolinen.” “Olen tehnyt virheitä, enkä voi sen vuoksi...” "Olen syyllinen..." ”Olen vain työläinen…” ”Olen nykyinen/entinen alkoholisti…”

On ehkä helppoa kuvitella olevansa näistä kolmesta yleisimmästä rajoittavasta uskomuksesta tietoinen, mutta totuus on jotain aivan muuta. Uskomukset nimittäin haluavat pysyä piilossa, tiedostumattomassa mielessä. Uskomus, joka ei pysy piilossa, joutuu kohtaamaan totuuden silmiesi edessä, ja silloin se vain on joko hyväksyttävä (kyseessä oikeasti totuus) tai uskomus kuolee itsestään pois (kyseessä oli illuusio, valhe, harha jne.).

Ennen vastalääkettä tarkastellaan arvottomuutta hieman lisää esimerkin kautta. Otetaan tarkasteluun alkoholia liikaa nauttiva henkilö. Kun tällainen henkilö onnistuu jossain asiassa elämässään, hän usein tuo oikein kuuluvasti esille, että nyt hän on ansainnut muutaman paukun. Myös tupakoitsija hyvin usein kertoo ansainneensa savukkeen. Tässä on kyse tiedostumattomasta arvottomuuden tunteesta. Kun itsensä arvottomaksi tunteva ihminen saa jotain hyvää aikaan, hän välittömästi punnitsee oman sydämensä ja määrää itselleen elimistöänsä saastuttavan rangaistuksen. Tällaisessa tilanteessa ratkaisuja tilanteeseen alkaa löytyä vasta, kun kyseinen henkilö oikeasti haluaa oppia tuntemaan itsensä ja ymmärtämään omaa käyttäytymistään ja ajatuksiaan (sekä erityisesti omaa tahtoaan). Toisten ihmisten on todella vaikeaa puuttua esimerkiksi alkoholismiin tai riippuvuuteen. Usein vasta yksin oleminen tai yksin jääminen avaa ihmisen silmät omalle toiminnalleen, ja vasta tämä toimii myös kultaisena avaimena oman sisäisen arvottomuuden tunteen tunnistamiseksi ja selättämiseksi.

No mikä sitten auttaa arvottomuuteen?

Vastalääke 3: Rakkaus.

Kolmas uskomuksemme on syvä henkilökohtainen kokemus arvottomuudesta. Usein puhutaan myös syntisyydestä ja pahasta karmasta. Arvottomuus on ajatuksena lähtöisin huonosta itsetunnosta ja ihmisen omasta sisäisestä itsekkyydestä (tavallaan siis sisäisestä narsismista). Tämän vuoksi itsekkyyttä ei voi voittaa ja hallita ”sotimalla” sitä vastaan, sillä juuri sitähän se haluaa saada osakseen - kärsimystä, taistelua ja kaikkea mahdollista pahaa. Ja juuri tämän vuoksi itsekkyys tulee pyyteettömästi hyväksyä. Omalle itsekkyydelle tulee sanoa ”kiitos, kun olet olemassa”, sekä ”kaikesta huolimatta minä rakastan sinua/itseäni juuri tällaisena kuin olen”. Tämän jälkeen ajatukset ohjataan anteeksi pyytämiseen ja anteeksi antamiseen, sekä lopulta anteeksi saamiseen. Anteeksi voi pyytää ja saada i) itseltään, ii) toisilta ihmisiltä, ja iii) Jumalalta/ylemmältä voimalta, jonka henkilökohtaisesti käsittää ”jumalana”. Jokainen ihminen on ansainnut toisen mahdollisuuden, ja jos se toinenkaan mahdollisuus ei riittänyt, niin sitten on ansainnut kolmannen, ja vaikka viidennenkymmenennenkin mahdollisuuden. Suurimmassa rakkaudessa ei ole ehtoja tai määräaikaa. Perimmäinen armo ottaa sinut hellään, parantavaa syleilyyn missä vain ja milloin vain, vaikkapa juuri tässä ja nyt.

Mitäpä muuta tähän voisi enää sanoa? Nämä ovat ne kolme syytä minkä vuoksi et ole vielä valaistunut: uskonpuute, toivottomuus ja arvottomuus. Ja näin on tiedossasi myös kolme syytä, minkä vuoksi sinä halutessasi tulet valaistumaan. Nämä syyt ovat: usko, toivo ja rakkaus. Suurimman niistä varmasti kaikki tuntevat.

Lisää aiheesta:


- Totuudentalo, Iisakki (2016): Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Mieli, sielu ja henki - sekä kasvu ihmiseksi, kaikkeuden ja olemattomuuden kuvaksi. BoD Suomi, Saksa, 2016. URL: (http://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/luku-2-3-jarjen-teoria-ja-sovellukset)

- Totuuden talon verkkokurssi NLP:n perusteet, sekä erityisesti seuraavat oppitunnit:



- Voit myös kokeilla Totuuden talon hypnoosiharjoitusta rajoittavista ajatuksista ja tunteista vapautuminen:


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Dunning-Kruger-vaikutus ja perisynnintunnustus

Ihmisen sielu koostuu monesta osasta. Yksi näistä osista on nimeltään järki. Järki-taso muodostuu jo varhaislapsuudesta lähtien, kun lapsen vanhemmat ja muut kasvattavat ohjelmoivat lapsen tiedostumattomaan mieleen yliminän sekä perususkomukset. Tämä on välttämätöntä ja se tapahtuu kaikille ihmisille noin 3-6 vuotiaana, sekä tasaisesti siitä eteenpäin. Järjen taso nähdään psykologisesti hyvin pysyvänä ja vaikeana muuttaa, mutta nykyään on jo kuitenkin jotain psykologian sovelluksia, joilla pystytään uskomuksia muuttamaan, arvoja kartoittamaan sekä ymmärtämään ihmisen omaa käsitystä itsestään, eli identiteettiä.

Ihmisen henkiseen kasvuun liittyen järki-tasolle voidaan määrittää sekä tieteellisesti että symbolisesti selkeä käännekohta. Symbolisesti tunnemme pyhistä kirjoista termin ”profetian pään katkaiseminen”. Tähän viitataan esimerkiksi Raamatussa, kun Johannes Kastajan pää leikataan miekalla poikki (ks. esim. Markus 6:14-29). Sama symboliikka on esillä egyptiläisissä kirjoituksissa, kun Horus hakkaa äitinsä Isiksen pään poikki, ja vieläpä samasta asiasta on puhuttu gnostilaisissa kirjoituksissa, joissa Neitsyt Marian pää lyödään poikki. Pään irtoaminen symboloi ihmisen synnynnäistä taipumusta uskomuksiin, siis taikauskoon. Tieteellisemmin puhutaan niin sanottuihin anekdoottitodisteisiin tyytymisestä todellisen faktan asemesta (Gazzaniga, 2009, 155). Anekdoottitodisteet ovat ihmisen itse yleistämiä, vääristämiä tai muuten muokkaamia todistusosasia, joilla hän rakentaa uskomuksiaan. ”Profetian pään irtoaminen” tarkoittaa kokemusta, jossa ihminen tulee näistä todisteista tietoiseksi ja siten voi ääneen tunnustaa kuuluisan Sokrateen lentävän lauseen: ”Tiedän vain sen, etten tiedä mitään.” Tämä on kaiken viisauden alku.

Esimerkki (omakohtainen kokemus kaikkitietävyyden harhasta)
Kun lähdin tosissani kulkemaan Totuuden tietä vuonna 2011, oikeastaan ensimmäinen ohjenuora, johon tartuin, oli juuri yllämainittu Sokrateen viisaus. Päätin hylätä kaikki ajatusmallit, uskomukset, arvot ja jopa identiteetin, jonka olin siihen mennessä luonut. Vain muutamien päivien kuluttua aloin ymmärtää, kuinka olin aiemmin elänyt kaikkitietävyyden harhassa. Olin aina kokenut olevani hyvä tai paras melkein jokaisessa asiassa, ja vasta tässä vaiheessa – ensimmäistä kertaa todellisessa yksinäisyydessä – heräsin ajatukseen, etten mahdollisesti tiennyt yhtään mitään maailmankaikkeudessa parhaillaan tapahtuvista asioista. Samalla aloin tunnistaa, miten olin elänyt valheessa ja liioitellut, yleistänyt, poisjättänyt ja jopa täysin keksinyt asioita, joita olin pitänyt henkilökohtaisina totuuksina ja innoissani selittänyt toisille ihmisille. Kun ihminen tunnustaa tosissaan, ettei tiedä mitään, lähtee hänen itsensä luoma sisäinen valheiden viidakko purkautumaan. Tämä on niin sanottu perisynnintunnustus, sillä perisynti on (ennen pahuuden kokonaisvaltaista hahmottamista) tietämättömyys.

Seuraavaksi lähestytään järki-tason käännekohtaa tieteellisestä näkökulmasta. Tässä yhteydessä puhutaan psykologian "Nobel-palkinnon" voittaneesta tutkimuksesta, Dunning-Kruger-vaikutuksesta. Kyse on tiedollisia taitoja koskevasta ylivertaisuusvinoumasta, joka tarkoittaa, että ne ihmiset, joilla on kaikkein vähiten kokemusta, todellista tietämystä ja osaamista, arvioivat oman osaamisensa eniten yläkanttiin. On siis osoitettu tieteellinen fakta, että mitä tietämättömämpi ihminen on kyseessä, sitä suurempi on hänen illuusionsa omasta kaikkivoipaisuudestaan. (Kruger & Dunning, 1999)

Huomautus: Tämä tulos ei ole mitenkään uusi, vaan se on ollut viisaiden opetuksena niin kauan, kuin viisaita on ollut. Esim. ”Älä koskaan väittele tyhmien ihmisten kanssa, sillä he vetävät sinut heidän omalle tasolleen ja sitten voittavat sinut kokemuksellaan.” (Mark Twain), ”Suurin harha, josta ihmiset kärsivät, ovat heidän omat mielipiteensä.” (Leonardo da Vinci), “The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts.” (Bertrand Russel)

Kuvaaja, jossa itseluottamusta verrataan kokemukseen
Kuva 10. Dunning-Kruger-vaikutus, eli tiedollisia taitoja koskeva ylivertaisuusvinouma

Kun yhdistetään tieteellinen todistusaineisto sekä uskonnoista tuttu symbolinen kieli, voidaan todeta perisynnintunnustuksen johtavan mustaan tiedottomuuden tilaan, jossa uusi, totuuteen perustuva uskomusmaailma syntyy. Itse asiassa tästä on kysymys myös silloin, kun ihminen kokee niin sanotun uskoontulemisen. Tällöin ihminen hylkää kaikki maailmaa koskevat ennakkoluulonsa ja harhakuvansa. Tämän tapahtuman kääntöpuoli on tosin se, että mikäli ihminen ei ymmärrä ylimmän totuuden olevan nimenomaan totuus itse, alkaa hän rakentaa samaa harhaa uudestaan. Jos ihminen ei alistu tietämättömyytensä edessä kokonaisvaltaisesti, alkaa hän itse luoda uutta tarinaa maailmankaikkeudesta ja itsestään. Valitettavan usein tämä johtaa vain siihen, että ”uusi minä” on entistä kauempana perimmäisestä totuudesta. Vain termit muuttuvat uskonnollisempaan suuntaan, mutta ymmärrys itse totuudesta ei lisäänny kyynärän vertaa. Jos ihminen ei vielä osaa lukea Raamatun tai muiden pyhien kirjojen symbolista kieltä, on aiempi harha vaihtunut vain uuteen harhaan. Tämä ”pieni uudelleensyntymä” koetaan niin monta kertaa uudestaan, että kaiken perustaksi muodostuu totuus itse, ja vasta tällöin ihminen astuu todella Totuuden tielle ja on valmis ryhtymään viimeiseen matkaansa.

Esimerkkejä ylivertaisuusvinoumasta

  • Kun ihminen kertoo itse olevansa itsensä paras asiantuntija ilman, että hän on opiskellut psykologiaa, käyttäytymistieteitä, uskontoja ja pyhiä kirjoja, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun vastasyntyneen äiti väittää olevansa paras mahdollinen hoitaja ja apu lapselleen ilman, että hän on tutustunut ”vauvojen psykologiaan" ja hoitamiseen, tai opetellut erilaisia hoitotekniikoita, kuten imettämistä ja hygieniaa, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun lapsen kasvattaja kertoo omien kasvatusmetodien perusteeksi ”näin on aina tehty” tai ”näin minutkin kasvatettiin”, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun yliopiston professori ei kykene kuuntelemaan opiskelijan uusia näkökulmia mistä tahansa aiheesta, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.
  • Kun pappi tai muu uskonnollisen yhteisön ”virkamies” ei kykene kuuntelemaan seurakunnassa vähäisimmän uusia näkökulmia Jumalasta ja totuudesta, on kyseessä Dunning-Kruger-vaikutus.

Todellisen tiedon ja totuuden tuoman auktoriteetin ja Dunning-Kruger-vaikutuksen ero on hiuksenhieno. Lähtökohtaisesti meidän kenenkään tehtävä ei ole päteä omalla tiedolla tai väheksyä muiden tietoa, vaan pyrkiä rakentavaan ja kannustavaan vuorovaikutukseen.

Lähde:


Totuudentalo, Iisakki (2016): Kaiken ja Ei-minkään Teoria. Mieli, sielu ja henki - sekä kasvu ihmiseksi, kaikkeuden ja olemattomuuden kuvaksi. BoD Suomi, Saksa, 2016. URL: (http://houseoftruth.education/fi/opetus/kaiken-ja-ei-minkaan-teoria/luku-2-3-jarjen-teoria-ja-sovellukset)