maanantai 3. lokakuuta 2016

Ennen vastauksia on oltava kysymykset

Kuvassa on tiedon symboli, eli Vitruviuksen mies.
Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoittaa lupaus ”kysyvälle vastataan”? En nyt tarkoita sellaista lyhyttä kahden sekunnin miettimistä, vaan vaikkapa parin kolmen tunnin syvää mietiskelyä.

Henkistä heräämistä, Totuuden tietä ja sielun puhdistumista voisi kuvata hyvin siten, että kyse on kysymysten kysymisestä. Joskus onkin todettu, etteivät meitä aja eteenpäin vastaukset, vaan juuri kysymykset. Jos meille riittäisivät vastaukset, sielu olisi tyytyväinen ja valaistunut luettuaan läpi esimerkiksi kaikki neljä evankeliumia. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Osaatko arvella, miksi?

Jos sielu ei ole ”etsivässä, avoimessa tilassa”, sille saa syöttää ja juottaa mitä tahansa viisautta ja maailman mysteereiden vastauksia, mutta se ei kykene ottamaan mitään vastaan. Sielu, joka ei etsi vastauksia ja totuutta, on tyytynyt senhetkiseen kohtaloonsa – se ei enää halua kysyä mitään, eikä se siksi voi saada vastauksia.

Annan esimerkin. Jos jokin pyhä kirja tai symboli ei aukea tietoisella tasolla, sielu voi helposti ajatella, ettei tämä ole totta tai ettei tässä ole mitään järkeä. Ja se onkin totta – mutta vain tuolle sielulle ja tuossa hetkessä. Jos tilanteessa haluaisi päästä eteenpäin, voisi kysyä esimerkiksi: ”Tarkalleen ottaen mitä minä en vielä ymmärrä tässä?” Heti seuraava kysymys tulisi olla: ”Mitä minä tästä jo ymmärrän?” Ja kolmas, ehkä se tärkein kysymys tulisi olla: ”Onko minulla omakohtainen kokemus tästä aiheesta?”

Sielun tietoisuus ei voi ulottua pidemmälle tulevaisuuteen kuin sen omaan kokemukseen, joka avartaa ymmärrystä ja nostattaa tietoisuutta. Sielu voi lukea sata kertaa läpi symboliset tarinat leivistä ja kaloista, mutta jos se ei ole edennyt Totuuden tiellä riittävän pitkälle, on se ajautunut tutkimaan omalla järjellään vääriä asioita. Tällöin pyhät kirjat ovat vain papyrussuo, johon sielu hukkuu. Oman egon halu tietää kaikki asiat heti paikalla tulee erottaa vilpittömästä tarpeesta tietää asioista.

Totuuden tien ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:


”Olenko oikeasti valmis kohtaamaan totuuden itsestäni, ihmiskunnasta ja kaikkien asioiden alkuperästä, vai onko minulla edelleen henkilökohtaisia arvoja ja uskomuksia, jotka ovat minulle tärkeämpiä, kuin totuus itse?”

”Olenko hyväksynyt maailman ja ihmiskunnan juuri sellaisena kuin ne tällä hetkellä ovat, Jumalan täydellisenä luomakuntana, vai haluanko edelleen jatkuvasti puuttua asioiden tilaan, ohjata ja kommentoida muita, sekä tuoda esiin omat ajatukseni hyvästä ja pahasta?”

”Olenko valmis kohtaamaan itseni, yksin, ilman ulkopuolisia pelastajia, porukoita, kerhoja, sukua, puolisoa ja muita välikäsiä, sekä käyttämään tähän sieluni kohtaamiseen niin paljon aikaa, kuin siihen tarvitaan?”

”Olenko hyväksynyt itseni ja rakastanko itseäni juuri tällaisena kuin olen, vai haluanko edelleen jatkuvasti kehittää itseäni, tai olla aina vain hieman onnellisempi, erilaisempi, persoonallisempi, parempi?”

”Tiedänkö sen aivan varmasti, etten itse välttämättä tiedä juuri mitään, tästä maailmasta tai mistään mahdollisista muista maailmoista?” (Tämä on ensimmäinen perisynnintunnustus).

”Uskonko ’Jumalaan’, tai miksi tahansa Häntä nimitänkään, ja onko minulla omakohtainen kokemus Hänen armostaan ja totuudestaan?” (Tämä on todellisen uskon, eli luottamuksen herääminen).

”Tunnenko itseni, eli tiedänkö mikä on sieluni, elämänfilminauhani, ja tunnenko Jumalan nimen ’Minä Olen’ todellisen merkityksen?”

”Olenko ymmärtänyt sieluni humaltuneen elämästä ja omasta tahdostani, sekä siksi alkanut epäillä ja kieltää itseäni käyttäytymisen, uskomusten, arvojen, identiteetin ja koko persoonan tasoilla?”

”Ymmärränkö ”todellisen” pahuuden luonteen, eli oman itsekkään olemukseni, ja olenko valmis kadottamaan ”oman” elämäni?”

”Olenko alkanut luulla, että sillä on Jumalan kohtaamisen kannalta merkitystä, mitä olen ollut ja tehnyt aiemmissa elämissäni, vai olenko ymmärtänyt, että juuri tästä elämänpyörästä tulee vapautua ja päästää irti? Toisin sanoen, luulenko uudelleensyntymisen olevan palkinto, vai olenko ymmärtänyt sen rangaistuksellisen luonteen?”

”Ymmärränkö symboliset käsitteet ’tyhjyys’, ’äärettömyys ja ajattomuus’, ’pimeys ja lepo’, sekä ’kuvaamattomuus, aistimattomuus ja muodottomuus’ – toisin sanoen, tunnenko hengen olemattomuuden rakenteen, eli totuuden?”

”Ymmärränkö luomistyötä ja luomisen sääntöjä, eli olenko hahmottanut mielessäni maailmankaikkeuden rakenteellista järjestystä, vai uskonko edelleen taikauskoiseen kaaokseen tai tyydynkö vain hokemaan itselleni ”kaikella on tarkoitus” ilman, että kuitenkaan selvitän tätä tarkoitusta?”

”Pelkäänkö kuolemaa, ja olenko ymmärtänyt, että jos pelkään kuolemaa, pelkään itse asiassa ”omaa” elämääni ja sen kadottamista?”

”Enkö pelkää enää kuolemaa, eli olenko alkanut luulla, että kuolema vapauttaa valaistumattoman sielun elämänpyörästä, ja että sielu ei enää syntyisi tänne kulkemaan hengellisen evoluution päätöspisteeseen asti?”

”Olenko edennyt pisteeseen asti, josta en voi enää ”omin” voimin päästä eteenpäin?”

”Olenko valmis antautumaan täydellisesti ja kokonaisvaltaisesti Jumalan, tai miksi ikinä Häntä kutsunkaan, käytettäväksi, samalla katuen pahoja tekojani, ajatuksiani ja itsekästä olemustani?”

”Olenko valmis siihen, että sydämeni punnitaan, ja että saan tietää todellisen tarkoitukseni tässä ja kaikissa elämissäni?”


Yllä olevat kysymykset ovat kuin sydämesi ja sielun maaperän valmistelua taivaalliselle siemenelle, josta sinun sisällesi tulee kasvamaan oikea tiedon- ja elämänpuu. Periaatteessa niin sanottu Jumalallinen ohjaus toteutuu aina, kun ihminen kysyy oikean kysymyksen itseltään ääneen, ja on valmis työskentelemään saamansa vastauksen kanssa. Jos kysymys on epäoleellinen, itsekäs tai se koskee vääriä asioita, ihminen ei tule koskaan saamaan rukouksiinsa oikeita vastauksia. Onneksi aivan samalla tavalla pätee kuitenkin, että jos kysymys on aito, utelias ja alistuva pyyntö ymmärtää itseään ja totuutta, kysymykseen tullaan aina vastaamaan – tavalla tai toisella.

Jos sinulla ei ole enää viime aikoina noussut mieleen mitään kysyttävää Totuuden tiehen liittyen, sinä olet joko valaistunut ihminen (ja toteutat Jumalan tahtoa täällä maan päällä), tai sielusi on jumissa (ja ”nukahtanut”) jollekin Totuuden tien ahtaista porteista. Portinvartija päästää sinut kyllä sisään, kun kysyt häneltä oikean kysymyksen.

Myös portinvartijat toteuttavat lakia: ”Kysyvälle vastataan, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.” Jos et koskaan ensin kysy, ja sen jälkeen aktiivisesti etsi vastausta saamasi johdatuksen kanssa, et voi myöskään palata saman portin ääreen myöhemmin ja koputtaa siihen. Kun ihmisen sydämessä on oikeat vastaukset, ja hän koputtaa mille tahansa portille, se tullaan aina avaamaan – se on laki, joka pysyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti