perjantai 7. lokakuuta 2016

Aarteet taivaiden valtakunnassa

Vaikka minä tuntisin kaikki maailman ajanmitat ja osaisin laskea jokaisen pituuden, en minä olisi mitään ilman ymmärrystä symbolien kielestä. Mitat nimittäin muuttuvat ja aikaa voi laskea äärettömän monella eri tavalla, mutta symbolit ovat ikuisia – kun ne kerran oppii tuntemaan, niitä ei enää kukaan voi ottaa sinulta pois. Niin kauan kuin taivaankappaleet kiertävät toisiansa ja maan piiri pysyy kasassa, niin kauan tämä Sana pysyy totena. Ennemmin sortuu palava taivas, ja maa hukkuu tulvaveteen kuin nämä sanat käyvät turhaksi. Siksi symbolien kieli on aarre taivaiden valtakunnassa.

Toinen aarre taivaiden valtakunnassa on tieto kaiken alusta ja syvyydestä. Mitään maailman asiaa tai ketään maailman ihmistä ei voi todella tuntea, ilman että tuntee sen, mistä se tai hän on rakentunut. Jakamalla kaiken osiin, mikä on jaettavissa, ja sen jälkeen tutkittaessa näiden yksinkertaisten osien alkuperää on mahdollisuus oppia tuntemaan ylimmän Jumalan suurin armo. Tieto ja perimmäinen totuus ihmisen, ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden alkuperästä saavutetaan itsensä ja tiedon tutkimisen kautta, sekä kurinalaisen, ahkeran työskentelyn kautta, sekä vielä jatkuvan rukouksen ja pyhittymisen kautta.

Suurin aarre taivaiden valtakunnassa on maailmankaikkeuden ja olemattomuuden jakamaton perustila, eli rakkaus. Rakkaus sisältää kaiken kuvaamattoman armon ja puhtaimman totuuden. Tosin toisaalta rakkaus sisältää myös kaikista raaimman ankaruuden ja likaisimmat valheet. Ja vielä enemmänkin se sisältää, ja ei mitään se sisällä – siksi rakkaus on kaikki mitä on ja mitä ei ole. Jumalan edessä minä olen kuin pieni lapsi, joka rakastaa Isäänsä yli kaiken – se on suurin aarre taivaiden valtakunnassa. Tästä rajattomasta rakkaudesta riittää myös naapureille, ystäville, tuntemattomille, vihamiehille, omalle perheelle sekä itselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti