maanantai 5. syyskuuta 2016

Pohjoisnavan kettu ja jänis


Viisas kettu asui pohjoisnavalla. Kerran jänis tuli kettua vastaan ja huomasi nälkäisen repolaisen vasta, kun se oli aivan vieressä. Jänis säikähti valtavasti ja henkensä uhalla se lähti juoksemaan karkuun. Kettu ei tehnyt elettäkään seuratakseen, vaan laittoi ruokalapun kaulaansa ja istui aloilleen.

Jänis juoksi ja juoksi, kunnes päätteli olevansa jo niin kaukana, ettei kettu enää yltäisi kahmaisemaan sitä takajalasta. Jänis toimi edelleen ripeästi ja kaivoi nyt repustaan kartan ja kompassin. Jänö oli mestarisuunnistaja ja löysi heti suunnan kohti kotia.

Jo hieman helpottuneena jänis jatkoi matkaansa ja oli varma pelastumisestaan. Jänis jatkoi pakomatkallaan monta tuntia, ja koska ympärillä välillä kuului rysähdyksiä ja muita outoja ääniä, oli jäniksen paikoitellen pakko juosta pitkiäkin matkoja – kettuhan saattoi olla piilossa missä vain.

Lopulta jänis oli juossut loputtomalta tuntuvan matkan lähes vuorokauden ajan. Lopen uupuneena jänis raahautui viimeisillä voimillaan suojaisan näköiseen paikkaan ja nukahti sijoilleen.

Jänis heräsi vasta, kun tämän koko ajan liikkumatta ollut kettu puraisi hänen niskansa poikki. Jänis oli kulkenut pohjoisnavan ympärillä koko tämän ajan, ja näin lopulta se raukka päätyi suoraan lähtöpisteeseen, kuin tarjottimelle ketun eteen.

Maailmankartta ja kompassi kuvassa.

Eräs mies kysyi Iisalta tarinan merkityksestä. Hän halusi tietää, miksi jäniksen piti kuolla ja mitä se teki väärin. Iisa vastasi: "Jäniksen matkaa varjosti pelko, minkä vuoksi hän unohti sen, mikä oli kaikista tärkeintä. Jos jänis olisi vain luottanut omaan sisäiseen kompassiinsa, hän olisi oitis pelastunut ja kettu olisi jäänyt ilman ruokaa. Sensijaan jänis pani toivonsa johonkin itsensä ulkopuoliseen pelastajaan. Näin jänis kuoli tehtyään pitkän ja turhan matkan."

Mies kysyi, mistä voi tietää, seuraako jotain itsensä ulkopuolista vai sisäistä kompassiaan. Hän kertoi haluavansa seurata Iisan opetuksia ja esimerkkiä.

Tämän kuultuaan Iisa sanoi miehelle: "Vaikka sinä seuraisit minua joka paikkaan, mutta et koskaan löytäisi minua sydämestäsi, et sinä oikeasti seuraisi minua minnekään. Samoin, jos sinä et kulkisi perässäni minnekään, mutta löytäisit minut sydämestäsi, kulkisimme me siitä eteenpäin yhdessä kaikkialle. Vasta sitten, kun se, mikä on sisällä, on sen kaltaista mikä on ulkona, ovat sisäinen ja ulkoinen kompassi sama asia."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti