torstai 29. syyskuuta 2016

Ilmestysmajan ovi aukeaa

Kuvassa on kuvitteellinen ilmystysmaja, josta nousee valkoista valoa.
Ihmiskunnan kerma oli kerääntynyt ilmestysmajan eteen. Kaikki odottivat, jotta vihdoin näkisivät, millainen ihminen majasta oli astumassa ulos. Sen täytyy olla Buddha itse, joku huusi. Ainoa oikea Jumalan poika on Jeesus Kristus, joku toinen tiuski vastaan. Ehkä se on Mooses ja Elia, tai mitä jos se onkin Muhammed, joukossa pohdittiin.

Kun ilmestysmajan ovi aukeni, ulos ei astunutkaan ihminen, vaan epäolio ilman muotoa ja nimeä. Kukaan ei osannut kutsua häntä tai kuvata häntä. Epäolio kuitenkin nousi ihmisten mieleen heidän sisältään käsin ja antoi heidän tietoisuuteensa nousta mahdollisuuden kysyä kysymyksiä, joihin he eniten tarvitsivat vastauksia.

Pohjoisesta tullut mies kysyi heti: opeta meidät kävelemään vettenpäällä ja selitä meille, miten teit sen. Samalla ihmisten sydämeen aukeni ymmärrys, miten vettenpäällä kävellään – kyse on puhtaista jaloista.

Etelästä tullut nainen edellisestä kysymyksestä häkeltyneenä kysyi: sanotaan, että osaat hallita säätä. Kerro heti, miten pystyit tyynnyttämään suuren myrskyn. Sillä hetkellä ihmisten sydämeen aukeni ymmärrys siitä, miten suuri myrsky tyynnytetään – kouluttamalla mustasta siasta tulee valkea ratsu.

Idästä tullut nuorukainen ihmetteli edellistä vastausta, mutta kysyi jo seuraavaa asiaa: sinun on kerrottu monessa paikassa muuttaneen veden viiniksi, haluan heti tietää, miten se on mahdollista. Ennen kysymyksen loppua ihmisten sydämissä aukeni jo ymmärrys, miten veden voi muuttaa viiniksi – kun taivas ja maa vihitään mentaaliseen avioliittoon, vesi muuttuu viiniksi itsestään.

Lännestä saapunut vanhus nojasi riutuneeseen sauvaansa ja ääneen ihmetteli seuraavan kysymyksen: joka puolella maailmaa tiedetään, miten sinä nostit vuoren hartioidesi päälle ja viskasit sen menemään – haluan tietää, miten se on mahdollista. Viimeisen kysymyksen kohdalla ihmisten sydämissä ei tuntunut mitään uutta. Pian kuitenkin läheinen vuori nousi ilmaan ja hajosi kappaleiksi. Ihmisistä tuntui, kuin heidän silmänsä olisi auennut ja terve.

Kun kaikki maailmanääristä tulleet kysymykset oli kysytty, epäolio poistui elämänpyörästä takaisin ikuiseen lepoon. Viimeisenä tekonaan hän pohti omassa mielessään, miksi ihmisiä kiinnosti juuri nämä kysytyt asiat. Miksi kukaan ei kysynyt, miten kaikille nälkäänäkeville saataisiin riittävästi ravintoa ja puhdasta vettä, tai miten rakentaa ilmainen energiaverkko ympäri maailman, tai miten saavutetaan maailmanlaajuinen rauha, tai mikä on elämän tarkoitus. Vielä epäolio pohti: ehkä ihmiset jossain vaiheessa ymmärtävät, että samat vastaukset käyvät sekä heidän kysymiinsä että minun pohtimiini kysymyksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti