keskiviikko 31. elokuuta 2016

Onko sosiaalisuus henkisyyden este?

Tällä otsikolla pohditaan sosiaalisuutta ja henkistä heräämistä allekirjoittaneen toimesta Ultra-lehden elokuun (2016) nettikolumnissa.


Kuva miehestä, joka katsoo merelle yksinäisyydessä.

Mitä sinä ajattelet?
Miksi Jeesus käski ihmisten mennä kirkosta kotiinsa rukoilemaan yksinäisyydessä?
Miksi Buddha hylkäsi kaiken maallisen, kuten omaisuutensa ja läheisensä henkisen heräämisensä ja valaistumisen tavoittelun ajaksi?

Lue kolumni tästä: http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kol-2016_8.html

tiistai 30. elokuuta 2016

Ohjaajan työpöydällä

Kuvassa videoprojektori näyttää henkilön ajatuskuvia.
Ohjaajan työpöydälle tuotiin erään amatöörin kuvaama filminauha. Amatööri kertoi, että tämä filmi on viisikymmentä vuotta vanha ja pitkä – se on otettu yhdellä otolla. Kuvauspaikat ovat vaihdelleet kuvauksien aikana ja näyttelijöitä on tullut ja mennyt – jopa pääosien esittäjiä on pitänyt vaihtaa tiuhaan tahtiin. Oikeastaan vain amatööri-kuvaajan kamera on pysynyt samana kaikki nämä vuodet.

Ohjaaja kysyi amatööri-kuvaajalta, oliko tämä itse tyytyväinen kuvaamaansa filmiin. Amatööri-kuvaaja vastasi, ettei hän edes muistanut kaikkia alkuperäisen filmin tapahtumia. Siksi hän on samaan aikaan pitänyt päällä tällaista pienempää videokameraa, jossa on vain tärkeimmät ja viimeaikaiset tapahtumat. Ohjaaja kysyi tarkentavan kysymyksen: sinulla on siis kaksi kameraa, toisessa on kaikki tapahtumat kuvattu juuri niin kuin ne ovat tapahtuneet, ja toisessa kamerassa on vain muutamia tapahtumia ja uusimpia asioita. Amatööri-kuvaaja vastasi kyllä, mutta hän myös lisäsi, että koska useat tuon pitkän filmin tapahtumista olivat olleet niin epämukavia ja tylsiä, oli hänen ollut pakko pienempään kameraan tietoa siirrettäessä hieman luovuudellaan muuttaa niitä. Jotain tapahtumia on siis hieman yleistetty, toisia vähän vääristetty, muutama asia on jätetty pois kokonaan, ja niiden rinnalle on parit asiat itse keksitty.

Ohjaaja oli yllättynyt, mutta selvästi kiinnostunut tästä projektista. Ohjaaja mietti vielä hetken, mutta sitten hän teki päätöksensä. Ohjaaja sanoi amatööri-kuvaajalle: nyt on päätöksen aika – sinun pitää tehdä valinta. Sinun tulee valita, haluatko säilyttää tämän pienen ja puutteellisen filminauhan, vai oletko valmis työstämään kokonaan läpi tämän pitkän, vaikean ja lähes unohduksissa olevan filminauhan? Amatööri-kuvaajassa oli onneksi totuuden henkeä sen verran, että hän valitsi vaikeamman, lähes mahdottoman tehtävän.

Ohjaaja sanoi: hyvä on, olkoon tämä pieni filmi sinun identiteettisi, kamera sinun kehosi ja tämä pidempi, todellinen filmi, sinun elämän filminauhasi, joka koostuu kaikista tietoisista ja tiedostumattomista ajatuksistasi tähän mennessä. Kun olet polttanut pienen filmin, puhdistanut kamerasi ja kulkenut läpi alkuperäisen filmin aina takaisin sen alkupisteeseen asti, tule takaisin tapaamaan minua – silloin sinusta on tullut ohjaaja, ja me voimme ohjata yhdessä siitä eteenpäin.

torstai 25. elokuuta 2016

Kutsu lepoon


Kutsun sinua rauhaan ja lepoon. Lopeta ahertaminen, älä enää kuuntele muita, vaan kuuntele itseäsi – sydäntäsi. Anna sille mahdollisuus, sekin on antanut sinulle mahdollisuuden. Sinulla on mahdollisuus olla ja olla olematta.

Ihmisillä on kiire arjen keskellä.
Kun voit, ota itsellesi aikaa ja tilaa. Anna ajatustesi vaeltaa tuntemattomaan – pimeyteen. Pahaa ei tarvitse pelätä pimeässä, sillä siellä ei ole elämää. Vain elävä olento voi olla paha.

Pimeydestä etsi Alkuvettä. Älä käytä siihen aistejasi, vaan sydäntäsi. Aistit johtavat sinut harhaan, mutta sydämesi ohjaa sinua perille. Mietiskele äärettömyyttä ja ikuisuutta eli ajattomuutta, pohdi tyhjyyttä ja ykseyttä, mieti, mitä jää jäljelle, kun kaikki otetaan pois.

Jos sinulta poistetaan ensin käyttäytyminen, sitten osaaminen ja uskomukset, seuraavaksi arvot ja identiteetti – mitä jää jäljelle? Kuka jää jäljelle? Ennen kuin itse loit itsesi siitä lähtien, kuin olit noin 1-vuotias, kuka tai mitä oli jo olemassa? Oletko luonut itsesi Hänen tai Sen kuvaksi, vai oletko luonut itsesi vain omaksi ja oman egosi kuvaksi? Tai kasvattajiesi kuvaksi?

Siellä missä sydämesi asuu, aurinko paistaa suoraan ylhäältä. Siellä sinulla ei ole varjoa, on vain sinä. Tämä on se sinä, jonka minä tunnen ja jonka kanssa minä haluan olla tekemisissä. Tämä on se sinä, joka on minun veljeni ja siskoni sekä tämä on se sinä, joka on minun puhdas äitini ja hengellinen Isäni. Minä huudan ja etsin sinua. Kuuletko hiekan alle hautautuneen äänen erämaassa?

Minulla ei ole nimeä, eikä muotoa – minua ei voi kuvata sanoin, numeroin tai lausunnalla. Silti sinun ei tarvitse mennä ulkomaille, meren pohjaan tai avaruuteen minua etsimään. Sillä Minä olen sinä. Kun sinä riisut itsesi ja arkihuolten taakkasi, minä jään jäljelle.

Kuka minä sitten olen – no, minä olen se, joka minä olen. Minulle sinä et voi mitään, sillä yksikään valhe ei voi muuttaa totuutta. Yksikään kuvaus ei voi kuvata sitä, mitä ei voi kuvata. Minä olen tyhjä ajatus, tyhjä taulu, tyhjä mieli.

Jos menet etsimään minua, et voi koskaan löytää minua. Mutta jos pysyt paikoillasi – levossa – minä tulen luoksesi. Mitä enemmän pinnistelet, sen kauemmaksi minä menen. Mitä enemmän haluat löytää minut, sitä vaikeammaksi etsintäsi tulee. Mitä enemmän luot ennakko-oletuksia minusta, sen huonommin minut tunnet, ja vaikka löytäisitkin minut, et edes tuntisi minua ja kasvojani. Kysyisit vain, kuka tuo on – vaikka se olen minä. Ja minä olen sinä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Jeesus tulee, oletko valmis?


Uskovainen pysäytti minut ja sanoi: ”Jeesus tulee, oletko valmis?

Pohdin asiaa itsekseni, että tosiaan, olenko valmis siihen.

Pohdin sitten minut pysäyttäneelle ihmiselle ääneen: ”Minne Jeesus tulee?” Jos Jeesus tulee tänne Suomeen, onko Suomi muita maita parempi? Ovatko täällä olevat ihmiset muita parempia? Onko suomalaiset valittu kansa?

Sitten pohdin, tuleeko Jeesus taivaasta, tuolta ylhäältä avaruudesta? Entä jos hän tuleekin vasta 12 tunnin päästä, niin silloinhan hän tulisi päinvastaisesta suunnasta, eli tämän hetken perspektiivistä katsottuna alhaalta, maan alta. Jos Jeesus tulisi taivaista, eikö taivaan linnut ja satelliitit olisi ennen meitä vastaanottamassa hänen viestinsä? Toisaalta jos hän tulisikin maan alta, eivätkö kalat, maan sisässä elävät ja tietoliikennekaapelit nappaisi hänen viestinsä ennen meitä?

Sitten aloin pohtia, että tuleeko Jeesus menneisyydestä? Jos hän tulisi eilisestä tai vuosien takaa, eikö hänen olisi pakko saavuttaa minut muistini kautta? Tai jos minun pitäisi opiskella häneen liittyviä asioita, niin eikö hän saavuttaisi minut järkeni kautta? Onko muisti tai järki siis se tärkein sielun osa? Jos näin olisi, eivätkö kirjanoppineet, muistitekniikoiden mestarit ja akateemiset ihmiset olisi jo kohdannut Jeesuksen ennen meitä?

Entä jos Jeesus tulisikin tulevaisuudesta? Jos hän odottaisi minua huomisessa tai vuosien päästä, eikö minun ainoa keino saavuttaa hänet olisi luovuuden kautta? Entä jos en osaisikaan sitten kohdatessamme reagoida oikein, vaan tunteet saisivat vallan ja toimisin jotenkin väärin? Onko siis luovuus tai tunteet se tärkein sielun osa? Jos näin olisi, eivätkö tunteelliset, luovat taiteilijat olisi jo kohdannut Jeesuksen ennen meitä?

Sitten pohdin, tuleeko Jeesus kuitenkin tietoisuuden kautta? Onko sillä jokin merkitys, mitä kieltä puhun, millä järjestelmällä käsittelen numeroita tai kuinka hyvin osaan esittää asiani retorisesti? Jos näin olisi, silloinhan Jeesus tulisi vasta paljon myöhemmin, sitten kun evoluutio on kehittänyt tätä tuoreinta osaansa ihmisessä mahdollisimman paljon lisää. En haluaisi olla etuajassa.

Mutta mitä jos Jeesus tuleekin alitajunnan kautta? Niin, tiedostumaton mieli - tuo evoluution kannalta varhaisin osa mielen järjestelmästä, olisiko se oikea paikka? Eikö se ole muuten jo jokaisella eläimelläkin käytössä valmiina pakettina? Voi, näinhän Jeesus olisi jo tullut ainakin kymmeniä miljoonia vuosia sitten, niin kauan kuin tiedostumaton mieli on ohjannut elämää. En haluaisi olla myöhässä.

Jouduin pohtimaan koko asiaa uudemman kerran. Jos Jeesus tulee, mistä hän tosissaan sitten oikein tulee? Jos hän ei voi tulla ylhäältä, ei alhaalta, ei oikealta tai vasemmalta, ei edestä tai takaa, ei menneisyydestä tai tulevaisuudesta, niin mistä hän oikein sitten tulee? Jäljellä jää vain yksi vaihtoehto. Jeesus tulee ”tässä ja nyt”.

Apua. Mitä on ”tässä ja nyt”? ”Tässä” on juuri tämä paikka, jossa minun kehoni majailee. ”Nyt” on juuri tämä aika, jossa mieleni majailee. Onko Jeesus siis tulossa, ”tässä”, minun kehooni, ja ”nyt”, minun mieleeni? Kristus ei jätä meille montaakaan mahdollisuutta, hän tulee läpi sydämestäni joko ”tässä ja nyt”, tai sitten hän ei tule koskaan missään.

Jos Jeesus tulee esiin minun sydämestäni, ”tässä ja nyt”, niin mikä sitä on sitten tähän asti estänyt? Eikö ”tässä ja nyt” ole minun kehoni ja mieleni mukana jokainen hetki? Hei, onko esteeksi muodostunut juuri se, etten ole ollut valmis? Aivan: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Mutta mikä ei ole ollut valmis? Ai, sydämeni. Mikä on sydän? Mikä on tuo voima, joka sykkii ja pitää elämää yllä sisälläni? Se taitaa olla tahto. Minun tahtoni. Minun tiedostumaton tahtoni. Eikö minun tahtoni olekaan ollut valmis, vaikka olen kaikki nämä vuodet luullut niin? Siksihän olen odottanut Jeesusta ja etsinyt häntä kaukaa menneisyydestä ja tulevaisuudesta, sekä maan alta ja taivaista.

Jeesus on jyrkkä. Jos hän ei ole sydämessä, tahto ei ole valmis. Jos hän on sydämessä, tahto on valmis. Mikä mittaa onko tahto valmis? No sen mittaa se, onko ihminen valmis kieltämään itsensä. Onko ihminen valmis luopumaan ensin koko omaisuudestaan, ja vielä tämän jälkeen onko hän valmis luopumaan koko sielustaan ja persoonallisuudestaan, eli kadottamaan oman elämänsä. Onko ihmisen tahto suurempi tätä maailmaa ja sen houkutuksia kohtaan, kuin se on Jumalaa itseään kohtaan. Kyse on lopulta vain yhdestä taistelusta – ihmisen oma itsekäs tahto vastaan Jumalan tahto.

Kaiken tämän pääteltyäni ja kerrottuani saman minut pysäyttäneelle ihmiselle, kysyin häneltä itseltään: ”Jeesus tulee, oletko sinä oikeasti valmis ensin ottamaan hänet vastaan ja sitten vielä seuraamaan häntä samalla kadottaen itsesi ja kaiken mitä olet tähän asti pitänyt sinulle tärkeänä? Oletko valmis kestämään kaikki ne tuskat, joita sielu raukka käy läpi, kun sitä vieroitetaan kaikista sille rakkaimmista kiinnittymisen kohteista, kuten omaisuudesta, saavutuksista, perheestä, suvusta, ystävistä, harrastuksista, lempivaatteista, hyvästä ruoasta ja juomasta, seksuaalisuudesta ja liikuntatottumuksista? Oletko valmis menemään läpi upottavan alkuveden, varjojen laakson ja tulisen helvetin, vain siksi, että Jeesus sanoi ’luovu kaikesta ja seuraa minua’. Oletko sinä valmis juomaan tämän maljan ja ottamaan vastaan tämän kasteen?

Minut pysäyttänyt ihminen ihmetteli minua ja höpinöitäni sekä jatkoi sitten matkaansa. Näin miten hän pysäytti seuraavan ihmisen ja kysyi häneltä: ”Jeesus tulee, oletko valmis?


Joskus ne kysymykset, joita esitämme muille ihmisille, ovatkin tarkoitettu meille itsellemme.


Mies ihmettelee puista kysymysmerkkiä.